Liput on hankittu, rokotukset päivitetty ja viisumitkin haussa. Tällä kertaa ei tarvitse kaivaa esille sinisiä rahtitynnyreitä, kun koti odottaa Addis Abebassa valmiina. Muutenkin lähtö tuntuu ainakin tässä vaiheessa entisiä lähtöjä helpommalle. Hyvästit lähimmille on sanottu niin monta kertaa ennenkin, ettei siinä taida kenellekään olla mitään uutta.
Lapset tietävät tarkalleen, mitä Etiopiassa odottaa - kansainväliset ystävät, oma koti ja lelut sekä kansainvälinen koulu. Nyt meidän perheessä onkin sitten kaksi koululaista, kun viisivuotias Joona aloittaa kansainvälisen koulun eskarin. Suureksi onneksi saamme mukaan vapaaehtoistyötekijän, joka tulee olemaan Joonan apuna ainakin alkuvuoden ja on koulutukseltaan äidinkielenopettaja.
Vielä on edessä muutama työreissu kouluihin ja päiväkerhoihin. Oma lähtöönsiunaamisemme on loppiaisena Soinin kirkossa. Mutta sitä ennen vietämme pitkästä aikaa perisuomalaisen joulun, ihan kristillisen sellaisen. On ollut nimittäin aika järkyttävää seurata keskustelua siitä, saako joulujuhliin kuulua kristillisiä elementtejä. Etiopiassa tämä kysymys olisi kyllä ihan absurdi. Esimerkiksi muslimi-ystäviemme kanssa on ihan tavallista, että kuulumisia kyseltäessä vastaan etiopialaisen tavan mukaan: "Kiitos Jumalalle, minulle kuuluu hyvää," ja hän saattaa vastata: "Pitäköön Allah sinusta huolen." Eikä kumpikaan koe oloaan ahdistuneeksi, vaan on avoimesti sitä mitä on.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti