Näin se syksy vierähtääkin Suomessa, seuraavat liput on varattu tammikuulle. Vähän tämä tällaista odottelua ja kärsivällisyysharjoittelua on etenkin meille aikuisille, lapset tuntuvat seilaavan aika vaivattomasti kahden kotimaan väliä. Onko meillä aikuisilla liian suuri tarve kontrolloida elämäämme aina tietyn matkaa eteenpäin, vai miksi tämä päivä kerrallaan eläminen on niin hankalaa?
Seuraava etappi on ensi maanantai, kun kirurgi kertoo leikkausajan. Onko se joulukuu vai huhtikuu, sitä ei uskalla edes arvailla. Itse asiassa kesän ja syksyn viettäminen Suomessa on ollut vaihteeksi ihan mukavaa. Ovat tulleet tutuiksi Töysän, Ähtärin, Alajärven ja parin viikon päästä myös Lapuan keskustat ja sivukylät. Olemme tavanneet satoja, ellei jo tuhansia ala-asteiden, yläasteiden, lukioiden ja päiväkotien lapsia ja nuoria, eivätkä suinkaan vähäisimpiä ole olleet kohtaamiset opettajien kanssa. Aikuisten mielikuvat lähetystyöstä tuntuvat joskus olevan jotain aivan muuta kuin innostava musiikkityö etiopialaisten nuorten kanssa.
Lapset nauttivat lumesta, viikonloppuna ehkä päästään jo luistelemaankin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti