Suomen kesää

Ihanat kaksi kuukautta olemme saaneet viettää lomaa Suomessa. Uskomatonta, kuinka hyvältä ensimmäisinä viikkoina maistuvatkaan kinkku ja oikea voi leivän päällä, kylmä maito, useat eri leipälajit, lounassalaatit ja jugurtit! Jos jotain meissä näiden vuosien aikana on muuttunut, niin suomalaisen ruoan arvostus. Tuntuu, että lapsetkin söivät kuukauden aamusta iltaan ihan vaan siitä ilosta, että jääkaapissa on muutakin kuin porkkanaa, inseraa ja pottuja. Älä ymmärrä väärin, emme näe nälkää Etiopiassa, vaikka se siltä kuulostaakin!

Nautimme myös hurjasti siitä, että saamme iltaisin pyöräillä ja kävellä lasten kanssa vapaasti Soinin raitilla. Ilma on raikas ja valoista, turvallisuudesta ei tarvitse huolestua, eikä kukaan huutelekaan meille mitään (ihania naapureitamme lukuunottamatta : )

Lapsillehan Suomi on vähän liiankin hyvää ollakseen totta. Vanhemmat ovat koko ajan lomalla, ei tarvitse herätä aamuisin kouluun ja isovanhemmat loputtoman jätskivaraston kanssa ovat tien toisella puolella. Ainkaan vielä kukaan ei ole tuumannut, että jospa jäätäisiinkin tänne, enemmänkin muistelevat päivittäin ystäviä ja koulua Etiopiassa.

Yhtenä sunnuntaina näytimme kuvia Etiopiasta Soinin seurakuntatalolla lähetysjuhlassa. Alina 2 v istui hievahtamatta ja katsoi silmä tarkkana valokuvia seinältä. Kun sinne rävähti kuva meidän kodistamme Etiopiassa, Alina huusi riemuissaan, koko lähetysjuhlaväen iloksi: "Tuo on mun koti! Mennään sinne!" Koti voi olla aika erilainen käsite näille lähetyslapsille.

Vielä on kuukausi jäljellä Suomen lomaa, sinä aikana ajattelimme käydä ainakin kylpylässä ja laivalla. Joona 4 v on koko talven Etiopiassa haaveillut siitä, että pääsisi risteilylle. Se on hänelle eksoottisin matkahaave mitä osaa ajatella, Afrikka kun on sitä arkista ja tuttua.