Voi hyvät ystävät, onpas tämä blogin kirjoittaminen nyt jäänyt pitkälle tauolle! On näköjään korkea aika päivittää kuulumisia.
Syksy on ollut työntäyteinen, mutta kaikin puolin onnellinen. Olemme olleet koko syksyn terveinä, Enni on sopeutunut hienosti uuteen kouluunsa Bingham Academyyn. Hän on eskariluokalla, tosiasiassa luokka kyllä vastaa enemmänkin Suomen ekaluokkaa, sillä he lukevat jo täyttä päätä – siis englannin kielellä. Meidän eskarilaisen ääntämys on kaunista brittienglantia ja sanavarastoon alkaa kuulua meille vanhemmillekin ihan uusia sanoja. Unensa Enni näkee ilmeisesti englanniksi, niin kovasti hän englantia puhua pöpöttää unissaan.
Joona ja Alina ovat kotihoidossa, mikä on meidän vanhempien arjen pyörityksen suuri helpotus. Kibbinesh tulee joka aamu, Alina jo seisoo siinä vaiheessa ovella kengät kourassa ja odottaa pihaleikkejä. Ihan tähän lähelle muutti syksyllä suomalainen perhe, jolla on Joonan ikäinen eli 4-vuotias poika. Daniel ja Joona ovat sydänystävät ja leikkivät yhdessä monena päivänä viikossa. On vaikea edes kuvailla, miten suuri asia meille vanhemmille on lasten viihtyminen ja tyytyväisyys.
Elämänlaatu on noussut siinäkin mielessä, että olemme oppineet mistä kaupasta löytää parhaiten juustoa, mistä taas kunnon muroja tai säilykenakkeja... On turha kuvitella käyvänsä nopeasti yhdessä lähikaupassa, vaan ruoat on usein kerättävä ainakin kolmesta eri pikkuliikkeestä. Kauppiaat ovat jo tuttuja ja ellemme käy viikkoon heidän kaupassaan, ihmettelevät he kovasti: ”Olette kadonneet!”
Markku viihtyy työssään ja kysyntää on monenlaisiin projekteihin. On levyn tekoa, kahvilakonserttien valmistelua, studion rakentamisen valvomista ja sitten ihan sitä päätyötä eli soittotuntien pitoa ja bändien ohjausta. Kun oppilaat ovat motivoituneita ja muutenkin ihan mahtavia tyyppejä, niin mikäs siinä työtä tehdessä.
Itse lopetin syyskuulla kielikoulun, jonka jälkeen olen tehnyt töitä sekä Suomen Lähetysseuran tiedottajana että Mekane Yesus –kirkon musiikkikoulun opettajana. Tiedotukseen on kuulunut monenlaisten lehtijuttujen kirjoittamista Suomeen, radio-ohjelmien tekoa Radio Deille ja raporttien tekoa työn tukijoille Suomeen. Työt vaihtelevat päivästä toiseen eikä samanlaisia työpäiviä ole. Teen suurimman osan tästä työstä kotona, mikä on tietysti kivaa Joonalle ja Alinalle, itselle välillä hieman haastavaa työrauhan kannalta...
Musiikkikoululla olen opettanut nuotinnusta ja säveltapailua ensimmäisen vuosikurssin oppilaille. Monet heistä tekevät paljon hengellisiä lauluja ja esittävät niitä maaseudulla, josta ovat kotoisin. Esimerkiksi Taddelets-niminen naisopiskelija on tunnettu laulujen tekijä kotiseudullaan, hän on kiertänyt jo vuosia esittämässä niitä laajalla alueella. Ongelma on ollut se, ettei hän ole osannut laittaa ylös tekemäänsä 300 laulua, eikä myöskään säestää itseään kitaralla. Hän on ollut siis hyvin riippuvainen säestäjästä. Viime syksynä hän sitten aloitti opinnot musiikkikoulussa. Pikkuhiljaa hän on opetellut säestämään itseään sekä hän opettelee sitkeästi kanssani nuotteja, jotta voisi kirjoittaa laulunsa ylös ja soittaa myös muiden tekemää musiikkia nuoteista. Lähetystyömme on siis oikeastaan sitä, että pyrimme varustamaan näitä tulevia saarnaajia ja evankelistoja työhönsä opettamalla heitä.
On uskomatonta nähdä, miten kiitollisia nämä oppilaat ovat saamastaan opetuksesta. Tunnin jälkeen he käyvät kiittämässä opettajaa ja kertovat, kuinka onnellisia ovat kun opetan heitä. Voitte arvata, että omakin motivaatio opettaa on aika korkea!
Nyt alamme lasten kanssa valmistautua jouluun. Ennin koulun joulukonsertti on keskiviikkona. Pipareita olemme leiponeet (ja syöneet) jo monta pellillistä. Tällä viikolla ostamme torilta lampaan (elävän), josta sitten tehdään jouluksi kinkku! Sen aiomme paistaa takapihalla nuotiolla jouluaattona. Meille on tulossa ystäväpariskunta Suomesta jouluksi, mikä on mahdottoman hauska juttu. Yritämme vähän lomaillakin jossain muualla, sillä tässä omalla alueella on aika vaikea irrottautua töistä. Kotimme on nimittäin seminaarin ja musiikkikoulun compaundilla.
Toivotamme teille oikein hyvää, rauhallista, tunnelmallista joulua! Täällä tunnelma on hyvin erilainen ja joulun sisältö on löydettävä ihan muualta kuin pimeydestä, pakkasesta tai jouluvaloista. Perheessämme se on tarkoittanut sitä, että laulamme paljon joululauluja ja mietimme lasten kanssa päivittäin ensimmäisen joulun tapahtumia saviseimen ympärillä. Pian kaksivuotias Alina laulaa omaa lauluaan: ”Jouluna Jeesus syntyi kaukana etelän mailla...” Aika hassua, että lapsillemmekin ensimmäisen joulun ympäristö on ihan tuttu: aasit, paimenet, seimi, kamelit.
3 kommenttia:
Hyvää joulua! Onnellista uutta vuotta!
On niin hyvä saada kuulla teistä pitkästä aikaa ja että kuinka teillä on siellä mennyt! Oli suuri helpotus lukea, että teillä on asiat hyvin ja hymyilyttikin lukea lasten elämästä, sopeutumisesta ja uuden oppimisesta ja teidän vanhempien antoisasta työstä :-).
Toivonkin Markulle, että hän myös saa ja voi levätä siellä kaiken monenlaisen ja haastavan työn ohessa, jotta hän itse pysyy terveenä ja voi tehdä tuota omaa hyvää työtään!
Toivotan teille koko perheelle ja kaikille muillekin tärkeän työn tekijöille siellä Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta :-D!
Ihanaakin ihanampaa joulua teille! Ja kiva, et saatte vieraita jouluksi. Se on kivaa ulkomailla joulunvietossa. Ja varmaan heidän kanssaan saatatte matkustella/lomailla, mikä on loistavaa. Voimia ja siunausta uuteen vuoteen! Palaamme varmasti ; )
Lähetä kommentti