PERILLÄ!

Saavuimme Addis Abebaan viime viikon lauantaina. Lapset olivat vielä melko nuhaisia ja vähän jännitimme, pääsemmekö koneeseen vai joudummeko Addiksessa suoraan eristykseen, nimittäin kaikkien maahan tulevien täytyi täyttää kysely terveydentilastaan tyyliin ”Onko sinulla ollut viimeisen viikon aikana a) nuhaa b) yskää c) kuumetta?” Jääköön salaisuudeksi, olimmeko rehellisiä vai emme...

Mutta matka sujui mahtavasti, vaikka päivä olikin järkyttävän pitkä. Taksi haki meidät hotellilta aamulla jo neljältä ja vasta illalla yhdeltätoista pääsimme laukkuinemme perille. Tai itse asiassa suurin osa matkalaukuista ja musiikkikoululle tuotavista soittimista jäi välille! Ne saatiin sitten parin päivän päästä.

Täällä on meneillään sadekauden loppu. Iltaisin ja öisin sataa ja ukostaa kovasti, päivisin on mukavan lämmintä, ainakin jos aurinko pilkistää pilvien takaa. Sadekautta on kestänyt jo useita kuukausia ja kosteuden vuoksi kaikki vaatteet kaapeissa tuoksuivat homeelle. Olemme tuuletelleet ja pesseet vaatteita, pitäneet takassa tulta ja lämpöpatereita päällä, mikä on auttanut asiaa kovasti.

Enni on aloittanut koulunsa Bingham Academy –nimisessä kansainvälisessä koulussa. Sinne on reilun kymmenen kilometrin matka. Koulutaksi vie asuinalueeltamme 11 lapset porukan aamuisin kouluun ja hakee joko puolenpäivän jälkeen tai pitkinä päivinä kolmen jälkeen. Koulussa on kymmenkunta suomalaista lasta, Enninkin luokalla yksi. Kaikki opetus on englanniksi ja kun Enni vielä leikkii iltapäivisin englanninkielisten ystäviensä kanssa, on kielitaito jo palautunut mukavasti. Joona ja Alina harjoittelevat kotona Kibbineshin kanssa amharaa. Ihan tähän naapuriin on muuttanut uusi suomalainen perhe, jolla on 4- ja 6-vuotiaat pojat, mikä tietysti ilahduttaa erityisesti Joonaa. Ovat jo leikkineet junaradoillaan yhdessä.

Itse olen aloittanut taas kielikoulun. Opiskelen vielä kuuden viikon ajan amharan kieltä, sen jälkeen olisi tarkoitus aloittaa työt. Markku on vielä kotosalla, sillä musiikkikoulu alkaa vasta parin viikon kuluttua.

Elämä on lähtenyt rullaamaan taas tuttuun tapaan, ihmeenkin helposti. Arki on hyvin kansainvälistä, asioita hoidetaan pääasiassa amharaksi tai englanniksi, myös suomeksi ja välillä saksankin kielellä. Ystäviä käy meillä kotona, välillä käydään kahvilla, sunnuntaisin kansainvälisessä kirkossa. Aika suuri muutos arkeen Soinissa...

Kulttuurien eron näkee taas kun siirtyy maasta toiseen. Ainakin kymmenen etiopialaista ystävää on päivitellyt, miten kaunis minusta on tullutkaan kesän aikana. Syy ei ole ehkä ihan yhtä mairitteleva – ”kun olet saanut niin monta lisäkiloa!” Joopa joo, eipä siinä auta muuta kuin kantaa Suomen herkuilla ansaitut lisäkilot ilolla, kun ne kerran muitakin täällä ilahduttavat.